Das Studium

Tämä viikko on sujunut mukavissa merkeissä opiskellen, elokuvia katsellen sekä biljardia pelaten. Eilen kävimme porukalla Homburgissa Funparkissa, jossa kiipeilimme puissa, seikkailimme köysiradoilla ja nautimme auringosta. Illalla pyörähdimme karaokessa ja ihastelimme ukkosta. Tänään tarkoituksena on opiskella lisää (sillä ensi viikoksi pitäisi saada viimeisteltyä 650 sivuinen Jane Eyre) ja illalla käydä pyörimässä paikallisessa Wildparkissa, jossa voi patikoida sekä katsella eläimiä. Huomenna lähdemme kaveriporukalla päivämatkalle Trieriin.

________________

Kun pakolliset kuulumiset on kerrottu, voinkin alkaa kirjoittamaan tämän postauksen aiheesta eli opiskelusta. Vaikka monesti vaikuttaa, etten opiskele täällä ollenkaan, riittää tekemistä kuitenkin ihan tarpeeksi. Jotta Kela pysyy tyytyväisenä ja kandidaatiksi valmistuminen aikataulussa, pitää opintopisteitä kerätä vähintään 20 tältä semesteriltä.

Jotta saisin tarpeeksi noppia, valitsin kuusi kurssia tälle lukukaudelle. Lukujärjestysjumalat olivat suotuisia, sillä sain ongelmitta mahdutettua kaikki luennot maanantaille ja tiistaille; loppuviikko minulla onkin sitten aina vapaata! Vaikka maanantait olen 12-18 ja tiistait 10-18 yliopistolla, ovat loppuviikon vapaat kuitenkin sen arvoista.

Tässä kohtaa mainitsen lyhyesti kursseistani. Vaikka pääaineeni on yleinen kirjallisuustiede, opiskelen täällä Universität des Saarlandes:issa kuitenkin brittiläistä kirjallisuutta, sillä sen opetus on englanniksi. Opetus on omalla laitoksellani huipputasoista; professorit ovat todella päteviä, luennot ovat hyvin mielenkiintoisia ja työmäärä vastaa hyvin kursseista saatuja opintopisteitä. Viime viikolla laitoksemme johtaja mainitsikin, että yliopistomme englannin osasto on noussut valtion ranking-listalla ylöspäin.

Maanantait aloitan "Introduction to Literature" -kurssilla, joka nimensä mukaisesti on siis johdatus kirjallisuuteen. Kolmannen vuoden opiskelijana kurssi tuntuu välillä liiankin peruspullalta, mutta on mielenkiintoista kerrata asioita joita on opiskellut viimeksi kolme vuotta sitten (kuten esimerkiksi jambi tai trokee). Kurssi koostuu luennoista, ja osallistujia on n. 50. Lopussa on tentti, jonka suoritettuaan saa 4 ECTS-pistettä eli opintopistettä.

Suoraan intro-kurssin luentojen jälkeen alkaa "Cold-War Europe in British Novels and Films", jossa keskustelemme kylmän sodan vaikutuksesta brittiläiseen kirjallisuuteen ja elokuviin. Esimerkkikirjoina tällä luennolla käsittelemme Ian Flemingin James Bond romaania "From Russia with Love" sekä John le Carrén "The Spy Who Came in from the Cold".  Kirjojen lisäksi katsomme molemmista kirjoista tehdyt elokuvat. Kurssi on "Proseminar", mikä tarkoittaa että osallistujia on vain n. 30 ja kurssilla keskustellaan paljon. Lopussa pitää kirjoittaa valitsemastaan aiheestaan "Hausarbeit" eli essee. Tekstin pituudesta riippuu, montako opintopistettä kurssista saa.

Viimeisenä maanantaisin minulla on "Konversation I" -kurssi, jossa opiskelemme keskustelua saksaksi. Kaikki opetus on saksaksi ja opettajan englannin taso onkin suoraan sanottuna epäilyttävän heikkoa. Tämä sopii kuitenkin hyvin, sillä kieltä on vaikeaa opiskella vain kerran viikossa: tästä syystä on hyvä että se on intensiivistä. Kurssilla keskustelemme pienissä ryhmissä erilaisista asioista (kuten tällä viikolla elämästä kuoleman jälkeen sekä miesten ja naisten tasa-arvosta?? = opiskelijoiden saksan taso ja aiheiden vaativuus eivät oikein kohtaa) ja lopussa odottaa suullinen koe. Kurssin läpäistyään saa 3 opintopistettä.

Tiistaisin päivä alkaa "Wild Things: Europe in the Nineteenth-Century British Fiction" -kurssilla. Kurssilla käsittelemme 1800-luvun brittiläisiä klassikkokirjoja sekä katsomme satunnaisesti niistä tehtyjä adaptaatioita. Kurssille pitää lukea hyvin paljon: lukulistalla on mm. Jane Austenin "Persuasion", Charlotte Brontën "Jane Eyre" sekä Charles Dickensin "Tale of Two Cities". Lisäksi luemme kappaleita Arthur Conan Doylen "Sherlock Holmes"-romaaneista. Kurssi on "Hauptseminar" eli suunnattu jo maisterivaiheen opiskelijoille. Luennoilla keskustellaan paljon ja kurssin lopussa kirjoitetaan "Hausarbeit". Tässäkin tapauksessa esseen pituus määrittää saadut opintopisteet: kaikesta voi keskustella professoreiden kanssa. Tässä on suuri ero Helsingin yliopistoo, sillä vaikka monista asioista voi neuvotella, ovat mm. opintopisteet ja kurssivaatimukset jo ennalta määrättyjä.

Luennon jälkeen minulla on kahden tunnin tauko, jolloin opiskelen sekä käyn useimmiten syömässä lakia opiskelevien ystävieni kanssa.

Lounaan jälkeen suuntaan "Shakespeare's Europe - Europe's Shakespeare" -kurssin luennoille. Tämäkin on massaluento ja osallistujia on n. 60. Käsittelemme lähestulkoon kaikkia Shakespearen näytelmiä, niiden sekä Shakespearen suhdetta Eurooppaan - ja toisin päin. Kurssin lopussa on tentti, jonka suoritettua saa 4 opintopistettä.

Päivän viimeinen luento on ylivoimainen lempparini: "Jane Austen's Pride and Prejudice (1813) and its TV and Film Adaptations" -kurssi on yliopiston parasta antia. Kurssillä käsittelemme Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, siitä tehtyjä adaptaatioita (esimerkiksi BBC:n versio vuodelta 1995 sekä Bridget Jones -elokuvaa). Kurssia varten piti luonnollisesti lukea kyseinen romaani sekä katsoa kyseiset adaptaatiot. Tämänkaltainen "Proseminar" omistettuna vain yhdelle kirjalle olisi melkolailla mahdotonta kuvitella Helsinkiin, sillä meidän kurssimme ovat yleensä laajempia. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista käyttää kunnolla aikaa yhden asian analysointiin. Kurssin lopussa kirjoitetaan "Term paper", joka määrittää opintopisteiden määrän. Ilman esseetä kurssista voi kuitenkin saada 3 opintopistettä.

_____________

Yleisesti opiskelusta puhuttaessa on hyvä mainita muutamia asioita:

- Matkat yliopistolle ja takaisin asunnolle ovat oma juttunsa. Julkinen liikenne täällä on ihan ok, mutta busseja kulkee vain puolen tunnin välein ja yliopistolle mennessä minun pitää vaihtaa bussia; jos ensimmäinen bussi on myöhässä, on vaihdon missaamisen mahdollisuus suuri. Usein kuitenkin yliopistolle mentäessä kaikki sujuu moitteettomasti, takaisin tuleminen onkin sitten asia erikseen. On käsittämätöntä, että vaikka opiskelijoiden tiedetään käyttävän paljon julkista liikennettä (sillä se on opiskelijoille ilmaista, mistä iso plussa!), ja että yliopistolta tulee kyytiin järkyttävä määrä porukkaa,  busseja kulkee silti harmillisen harvoin. Lopputuloksena on tajuttoman ahtaat bussit ja vaihto-yhteyksien missaaminen. Tämän vuoksi olen hyvin tyytyväinen, että joudun käymään kampuksella vain kaksi kertaa viikossa.

- Itse kampus on miellyttävä - alueella on paljon vihreää ja rakennukset ovat siistejä. Vaikka kampuksella on remontteja kesken, eivät ne pääasiallisesti vaikuta alueen viihtyisyyteen. Alue on melko iso ja siellä on paljon kaikkea: Mensa (opiskelijaravintola), kahviloita, ravintolabaari, liikuntatilat yms.

Omat luentoni ovat pääsääntöisesti rakennukssa C5.3.

- Yliopisto järjestää yhteistyössä HTW:n (tekninen yliopisto / ammattikorkeakoulu, missä suurin osa kavereistani opiskelee) paljon liikuntamahdollisuuksia. Kursseja löytyy niin kiipeilystä tanssiin, joista osa on ilmaisia ja osa maksullisia. Kämppikseni kanssa ilmottauduimme trampoliinikurssille sekä Zumbaan, sillä ne olivat maksuttomia ja vapaita kaikille. Kurssit ovat olleet hyvin mukavia ja monipuolisia!

 - Omaksi häpeäkseni on myönnettävä, etten ole vielä kertaakaan käynyt kampuksen kirjastoissa (kirjallisuudenopiskelijalle tämä on hirveää!). Kirjastoja on ripoteltu ympäri kampusta riippuen laitoksesta, joten kaikkien alojen teokset eivät löydy samasta paikasta. Kaupunginkirjastossa olen kuitenkin käynyt jo pyörähtämässä keskustassa ja se on hyvin viihtyisä.


Tässähän riittää tekstiä taas hetkeksi!

Viel Spaß!

Viikko on kulunut "opiskellen" (eli katsellen elokuvia kursseja varten) sekä hengaillen, juhlien ja nauttien ihanien ihmisten seurasta.

Viime viikko sujui karaokea laulellessa sekä lauantaina Euroviisuja seuraten, vaikkei Suomi siellä edustanutkaan. Maanantaina kävimme pyhänpäivästä johtuvan vapaan kunniaksi taas 10 kilometrin patikkaretkellä, tiistai kului kokonaisuudessaan yliopistolla, keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa kiipeilemässä ja torstaina kävimme Zumban jälkeen yksillä todella kivassa pikkupubissa (tavallisen irkkupubin sijaan!). Perjantaina päädyimme extempore opiskelijaklubille (kaikki -50% opiskelijakorttia vilauttamalla), josta saavuin ensimmäisellä bussilla kotiin (05:00). Parin tunnin yöunien jälkeen nautimme lauantaina aivan älyttömän upeasta ranskalaisesta brunssista ystäväni puutarhassa, pelasimme lautapelejä ja kylvimme auringossa. Ilta päättyi klubille, kuinkas muutenkaan.

Juhlimisesta väsyneenä jätän kirjoittelun vähemmälle ja annan sen sijaan kuvien puhua puolestaan.

Ja kaikille rakkaille sukulaisille tiedoksi, etten kaikesta juhlimisesta huolimatta ole aivan rappiolla täällä - juhlia voi myös ilman alkoholia (VAIKKA kalja on täällä todella hyvää. ja halpaa. ai että.)




PS. Ei tullut MM-kultaa, perhana. Melkein ostin jo liput torille.

Love in Luxembourg

Jermu lähti tänään takaisin Suomeen, joten ajattelin lieventää ikävää kirjoittamalla eilisestä Luxemburgin reissustamme. Kuten edellisessä julkaisussa mainitsin, teimme pienen yhteisen lomareissun Jermun syntymäpäivän kunniaksi.

Tämä viikko on muutoinkin kuin lomaa minulle, sillä normaalista viikostani poiketen minulla oli luentoja vain maanantaina - tiistai oli vapaa professoreiden Wienin matkan ansiosta. Kävin siis maanantaina pyörähtämässä parilla luennolla ja illalla katsoimme Suomi - USA matsin sekä varasimme bussiliput netistä seuraavalle päivälle. Saarbrückenista Luxemburgiin kulkee joka päivä n. tunnin välein edestakaisin suora bussi aamusta iltaan. Yksisuuntainen lippu maksaa yhdeksän euroa, menopaluu 16 euroa. Menopaluulipulla eli Tagesrückfahrkartella on myös oikeutettu käyttämään Luxemburgin julkista liikennettä koko päivän - tätä emme tosin kokeilleet, sillä kuljimme vain kävellen.

Kampus-piknik parhaassa seurassa

Tiistaiaamulla heräsimme järkyttävän aikaisin (06.45) ja lähdimme Saarbrückenin Hauptbahnhofille. Saavuimme bussipysäkille 25 minuuttia ennen bussin lähtöä, mutta noustessamme bussiin kuski pysäytti meidät ovelle. Kehnolla englannillaan hän selitti, ettei voinut hyväksyä matkalippujamme sillä emme olleet printanneet niitä. Kahlattuamme kyseisen bussiyhtiön nettisivut läpi edellisenä iltana emme löytäneet mistään mainintaa siitä, että mobiililiput eivät kelpaa. Ryntäsimme nopeasti juna-aseman infopisteelle kysymään neuvoa, sillä CFL:llä ei tietenkään ole toimipistettä koko kaupungissa. Monista yrityksistä huolimatta emme saaneet lippuja tulostettua missään ennen bussin lähtöä, joten turhautuneina ostimme uudet yksisuuntaiset liput. Menomatka sujui vuorotellen kiroillen ja nukkuen.

iloiset matkustajat

Perille saavuttuamme menimme CFL:n toimistoon, jossa ystävällinen virkailija tulosti meidän paluulippumme. Ongelmallista kyllä lippua ei jostain meille epäselvästä syystä pystynyt tulostamaan varausnumeron avulla, joten jouduin antamaan sähköpostiosoitteeni sekä salasanani virkailijalle, jotta hän pystyi kirjautumaan tililleni ja tulostamaan lipun sitä kautta.

Selvittyämme aamun hankaluuksista lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Sää Luxemburgissa oli vaihteleva - välillä satoi vähän, välillä runsaasti, välillä oli vain pilvistä ja seuraavaksi aurinko paistoi. Ilma oli kuitenkin koko ajan miellyttävän lämmin, juuri sopiva kaupunkireissulle. Kierreltyämme hetken katuja Luxemburgin Musée National d'Histoire et d'Art tarjosi meille suojan sateelta. Sisäänpääsy oli kaikille ilmainen pysyviin näyttelyihin sekä vaihteleviin näyttelyihin opiskelijoilta sekä alle 26-vuotiailta. Museo oli mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä arkeologiaa sekä perinteistä että modernia maalaustaidetta. Yhdysvaltalaisen H.G. Hannan maalaustaidetta esittelevä näyttely sekä Kylmä sota -näyttely olivat ehdottomia suosikkejani.


Museon jälkeen kävimme mm. Monument du Souvenier:illa, paikallisessa Notre Damen katedraalissa, kansalliskirjastossa sekä Palais Grand Ducalilla. Lisäksi kiertelimme päämäärättömästi ympäri keskustaa ihastellen upeaa arkkitehtuuria sekä pieniä mielenkiintoisia kahviloita ja ravintoloita. Kävimme myös kolmessa eri ruokakaupassa - on aina mielenkiintoista nähdä, miltä paikallisten arki näyttää!

Monument du Souvenir

Se toinen Notre Dame

Olimme jo etukäteen etsineet sopivan ravintolan Luxemburgista, ja päädyimme Place Guillame II:lla sijaitsevaan Beet -kasvisravintolaan. Tarjolla oli erilaisia keittoja ja salaatteja sekä falafeleja ja hampurilaisia. Jermu tilasi rapean vegehampparin kun taas itse valitsin vegaanisen avocadohampurilaisen. Annokseen kuuluivat myös homemade fries. salaatti että kastike (valitsin vegaanista majoneesia <3). Hinta oli kohtuullinen, henkilökunta ihanaa, ruoka todella hyvää ja sijainti mahtava - pitkästä aikaa hyvä ravintolakokemus.

Luxemburgissa riittää varmasti nähtävää moneksi päiväksi, etenkin jos lähtee pääkaupungin ulkopuolelle: yksi päivä keskustassa oli kuitenkin juuri sopivan pituinen pienelle yhteiselle lomareissulle.

Näistä fiiliksistä on hyvä jatkaa opiskelua, eli James Bondin stremausta. On opiskelu välillä hauskaakin!

Sehr viele Erfahrungen

Aika kuluu täällä järkyttävän nopeasti, joten blogin päivittäminen unohtuu hyvinkin helposti. Viime viikot ovat olleet täynnä tekemistä, ja ajattelinkin taas tehdä kevyen tiivistelmän tärkeimmistä kuulumisista. Ehkä ensi kerralla voisin kirjoittaa esimerkiksi kursseistani?


Edellisellä viikolla sää oli melko huono, mikä oli opintojeni kannalta ihan hyvä asia. Vaikka olen yliopistolla vain kaksi päivää viikosta, kursseja minulla on kuitenkin kuusi. Koska viisi kuudesta kurssista on kirjallisuuskursseja, on arvattavaa että lukemista on hyvinkin paljon. En kuitenkaan valita - mikä olisi parempaa kuin käpertyä peiton alle kirja kädessä (tai auringon paistaessa istahtaa nurmikolle kirjan kanssa).

Edellinen viikko oli myös siitä merkityksellinen, että sain ensimmäistä kertaa vierailijan. Kirjallisuuskaverini Viivi saapui Pariisista luokseni torstaista sunnuntaihin. Pariisista pääsee nopeasti Saarbrückeniin junalla (1,50h), mutta halvemman vaihtoehdon vuoksi Viivi matkusti kuusi tuntia bussilla. Vierailu sujui enemmän ja vähemmän syöden (huippukohtina mm. crêpet sekä massiivinen vegaanibrunssi) sekä saksalaiseen kulttuuriin (eli kaljaan) tutustuen. Kävimme myös aidoissa saksalaisissa kotibileissä (jossa oli amme täynnä oluttölkkejä) sekä juhlimme myös varjovappua. Seurasimme kateellisina kavereiden sosiaalista mediaa, sillä vappu on meille molemmille paras opiskelijajuhla. Pitää kuitenkin muistaa, että vappu on joka vuosi - vaihto on ainutlaatuista (vaikka sateisen metsäretken jälkeen kuvat aurinkoisesta Helsingistä valkoisen lakkimeren kera sai ajattelemaan toisin).

mystiset kotibileet

brunssi ja perinteiset aamuskumpat

Viivin lähdettyä palasin hetkeksi takaisin arkeen, ennen kuin vastaanotin seuraavan vieraani - Jermu saapui tiistaina Saarbrückeniin! Ensimmäinen kuukausi on mennyt vaihdossa niin nopeasti, etten suoraan sanottuna ehtinyt toista kovasti ikävöidä. Silti heti ensimmäisen halin jälkeen huomasi, kuinka toisen läsnäoloa onkaan kaivannut. Jermu viihdyttää minua keskiviikkoon asti, jonka jälkeen olenkin ilman vieraita jonkin aikaa.

Keskiviikkona kävimme Jermun sekä ranskalaisten ystävieni kanssa rajan yli Ranskan puolella. Sarreguemenis on pieni kylä aivan maiden rajalla, ja sinne pääsee opiskelijakortilla ilmaiseksi tramilla. Jermu tosin joutui maksamaan (suolaiset) 11 euroa edestakaisesta matkasta. Kiertelimme kaupunkia yhdessä nauttien auringosta ja lopulta menimme seikkailemaan markettiin metsästämään sushi-tarvikkeita torstain juhliin.

Sarreguemines

French girls ja yksi kalpea suomalainen

Torstaina lähdimme aamulla aikaisin kohti Merzigiä ja Wolfparkia. Opiskelijakortilla pääsee kaikkialla Saarlandesin alueella matkustamaan ilmaiseksi, mutta Jermu ja kaverini tyttöystävä maksoivat yhdensuuntaisesta lipusta kahdeksan euroa. Emme kuitenkaan ostaneet paluulippua vaan matkustimme röyhkeästi pummilla. Yllättävä lipuntarkastus sujui mutkattomasti Erasmus-höpinöillä ja viattomilla hymyillä ("you'll buy a ticket from Saarbrücken okay? - yes yes of course thank you!)

Onneton susi

Huippuposse

Wolfpark oli pienehkö ja siellä asusti muutamia erilaisia susia.Henkilökohtaisesti en pidä vastaavista puistoista, sillä elinolot eivät ole sopivat susille - monet sudet vaikuttivat apaattisilta melko pienissä häkeissään. Käytimme itse puistoon hyvin vähän aikaa, sillä lähdimme yhdessä patikoimaan 10 kilometrin vaellusreitin metsään. Kävelyä koko reissulle kertyikin n. 17km, sillä kävelimme myös juna-asemalta susipuistoon ja takaisin. Väsyneistä jaloista ja palaneesta ihosta huolimatta reissu oli aivan mainio!


Torstai-illalla kokoonnuimme yhdessä ranskalaisen ystäväni Clairen puutarhaan sushi-iltamaan. Ranskalaiset tytöt olivat käyttäneet koko vapaapäivänsä (torstai oli saksalainen juhlapäivä - juhlan syytä en tosin tiedä, helatorstai?) tehdäkseen sushia 20:lle ihmiselle. Lopputulos oli huikea ja sushi maistui taivaalliselta. Tutustuin juhlissa myös vegaaniystävään, joka lupasi jakaa minulle parhaat vinkkinsä vegaaniseen Saarbrückeniin.

(c) Salome

Ostosreissujen ja piknikien lisäksi kävimme lauantaina yliopistoni semester eröffnungsfete -juhlissa, eli suomeksi lukukauden avajaispippaloissa. Juhlat järjestettiin kampuksellani lakiopiskelijoiden rakennuksella, jossa oli neljä eri tanssilattiaa sekä hyvin paljon ihmisiä. Oli mukavaa kokea saksalaista opiskelijabilekulttuuria, sillä Helsingissä vastaavaa ei ikinä järjestettäisi.

Paljon on tullut siis taas koettua ja nähtyä, ja aika tuntuukin karkaavan huomaamatta. Huomenna lähdemme Jermun synttärireissulle Luxembourgiin - tarkoituksena olisi nähdä mm. Palais Grand Ducal, kierrellä museossa sekä syödä hyvin.

Bis bald!